1) KANELIPUU 2) PRYPJAT 3) MAA LORIENIN 4) PAJUKORI 5) OMENAPUU 6) TAKKA 7) PEIKKOKANSA 8) SYNTIINLANKEEMUS 9) SATAKUNNAN TANSSI 10) PRINSSI KAUKAISEN MAAN 11) FLORIANNE 12) IHMISEN PALUU - - - 1) KANELIPUU Silloin kun mä synnyin tuo kanelipuu Istutettiin ja rukoiltiin Silloin kun mä synnyin tuo kanelipuu Rakkautta sai jo jumalilta Sen oksat taivasta taittaa Suojapaikan antaa Ei sadekuurotkaan haittaa Voin sen alla aikaa taittaa Paljon on jo nähnyt tuo kanelipuu Kesäiset säät ja syksyiset häät Luona se on yhtyneet myös suloiset suut Pellavapäät nuo muistoihin jää Sen oksat taivasta taittaa Suojapaikan antaa Ei sadekuurotkaan haittaa Voin sen alla aikaa taittaa A...hallelujaa... Silloin kun mä synnyin tuo kanelipuu Tähdistä suojakseen hoivaajat sai Auringosta äidin ja isäksi kuun Turvaa myös minäkin lehdistä hain Sen oksat taivasta taittaa Suojapaikan antaa Ei sadekuurotkaan haittaa Voin sen alla aikaa taittaa Aa... Sen oksat taivasta taittaa Suojapaikan antaa Ei sadekuurotkaan haittaa Voin sen alla aikaa taittaa Ylväänä kukkii minun kanelipuu - - - 2) PRYPJAT Prypjat nähnyt paljon on mahdistamme Kaupunki sortui luonnon alle Prypjat nähnyt paljon on voimastamme Kaupungin rujon uudeksi teen Näin luonto maailmaa muokkaa Ja sen henki valvoo Maanpäällinen taivas luokaa Säteilevään louhikkoon Prypjat on kaupungiksi aavemainen Tapahtui kerran karkaus pois Vaan silloin juurtui siellä luonnon taimen Tulevaisuuden niin se loi Näin luonto maailmaa muokkaa Ja sen henki valvoo Maanpäällinen taivas luokaa Säteilevään louhikkoon Aa... halleluja... (imitoi puita) Prypjat kuullut paljon on maineestamme Maailmanpyörä jäi yksikseen Tuon kaupungin helmen me uudistamme Linnuille pesät, jo vain, sinne teen Näin luonto maailmaa muokkaa Heittää linnut lentoon Maanpäällinen taivas luokaa Säteilevään louhikkoon Aa... Näin luonto maailmaa muokkaa Heittää linnut lentoon Maanpäällinen taivas luokaa Säteilevään louhikkoon Prypjat on kaupungiksi aavemainen - - - 3) MAA LORIENIN Suurell’ virrall’ alkaa maa Lorienin Hallussa vielä haltioiden Suurell’ virrall’ alkaa maa Lorienin Tahtovat laulaa metsissä sen Oksalta oksalle kaikuu Soinnut loisteessa kuun Ne halki ilmojen liitää Kun on valo pienimmillään Kauneimmat tammet kasvoi Lorieniin Hopeajuovan kastelemaan Tuo virta raikas laskee Anduiniin Keski-Maan jokeen suurimpaan Oksalta oksalle kaikuu Soinnut loisteessa kuun Ne halki ilmojen liitää Kun on valo pienimmillään Aa… alavaa, alavaa, alavaa… alava maa… Suurell’ virrall’ alkaa maa Lorienin Vallassa kauniin Galadrielin Saa Sormuksen Saattue saapuessaan Rauhan ja turvan niin lumoavan Oksalta oksalle kaikuu Äänet haltioiden Ja läpi latvojen taipuu Valonsäde kirkkain, hienoin Aa… aa… aa… aa… Oksalta oksalle kaikuu Äänet haltioiden Ja läpi latvojen taipuu Valonsäde kirkkain, hienoin Kauneimmat tammet kasvoi Lorieniin - - - 4) PAJUKORI Ota poika mukaas se pajukori Laita sinne leipää ja viiniä hei pliis Matkallasi on pienen kylän tori Sieltä loput eväät mukaasi siis Lähde aivan varkain matkaan ettei äitis sua nää Kun saavut joen tän rantaan muista sanat viisaat nää Ootan sua ainiaan, oi oma ori! Kesäni kuumaksi taas sä teet En pääse luokses, oon tosi sori Ethän matkoihis pois sä mee ? Lähdet taasen salaa matkaan ettei isäskään sua nää Ja saavut taas joen rantaan siellä viereeni jää—ää— ää—äät Aaaaaa - jatka vaan jatka vaan – hallee –lujaaa! Miten sä sen teet? Tee se taas, tee se aina uudestaan Heitä poika pois jo se pajukori Viinipullokin tyhjä jo on näytä mulle miss on mun ihku ori Jolta saan suuren nautinnon Lähdit vielä salaa matkaan Luulit ettei isäs nää Tulit luoksein joen rantaan Sieltä hän nyt mei–dät löy–tää Aa—aa--pua aa—aa--aapua murhaa --aa apua ! Et enää lähde salaa matkaan Missään ei meitä nää Veri valui joen rantaan Sinne päättyi lempi tää Ota poika mukaasi se pajukori - - - 5) OMENAPUU Olen vanha lahonnut omenapuu Naavainen, harmaa, hedelmätön Olen vanha lahonnut omenapuu Tarinaa kerron taimilleni Tuulessa oksani taipuu Ruskan hehku sammuu Kasteetta juureni kuivuu Elinvoima hiljaa hiipuu Hiljaisuus peittää vanhan omenapuun Muistoista pontta hetkeksi saan Nuoruuden kukoistusta pursuaa maa Sellainen ollut itsekin oon Tuulessa oksani taipuu Ruskan hehku sammuu Kasteetta juureni kuivuu Elinvoima hiljaa hiipuu Aa... Olen vanha lahonnut omenapuu Paikkani annan taimilleni Ne jälkeeni jäävät ja täyttävät maan Niin villit lehdot kuin puutarhatkin Tuulessa oksani taipuu Ruskan hehku sammuu Kasteetta juureni kuivuu Elinvoima hiljaa hiipuu Aa... Tuulessa oksani taipuu Ruskan hehku sammuu Kasteetta juureni kuivuu Elinvoima hiljaa hiipuu Hiljaisuus peittää vanhan omenapuun - - - 6) TAKKA Kun kuulen äänesi niin värähtelee tuo katinkullan värinen lampemme Satakielet tanssii varjoissa vaan Mutta eihän ne edes tiedä missä ovat Takassamme on sisällä paahtopaisti joka yhdessä metsästettiin Muistatko yhteisen kotimme joka joskus yhdessä rakennettiin Punainen postiluukku ja vihreä aita Sellainen oli meidän unelmamme Mutta sinä päätit tuhota tuon toiveen Ja jätit käteeni arven avaimesta Takkamme on tyhjä aivan niinkuin mieleni Minä ansaitsen kodin jonka me joskus yhdessä rakennettiin Ah... hallelujah... Valkea granaattiomena puu ja sininen kuu Sellainen oli unelmamme Mutta lähdit ja tuhosit toiveet Takkamme on tyhjä aivan niinkuin mieleni Minä ansaitsen kodin jonka me joskus yhdessä rakennettiin Ah... ah... ah... ah... Takkamme on tyhjä aivan niinkuin mieleni Minä ansaitsen kodin jonka me joskus yhdessä rakennettiin Yhteinen lapsi ja takka täynnä - - - 7) PEIKKOKANSA Siimeksessä metsän kai Savonmaalla Tietämättämme oleskelee Siimeksessä metsän on Savonmaalla Salainen kansa peikkojen On vanha, viekas tuo kansa Kieroluonteisia Rujoja ulkomuodoltaan Ja vähäsen uhkaavii Tulvillaan karvaisia asukkaita On tämä seutu peikkojen Viljan kun kaiken he vain näpistivät Maajussi sanoo: "Entäs ny?" On vanha, viekas tuo kansa Kieroluonteisia Rujoja ulkomuodoltaan Ja vähäsen uhkaavii Aaaa, hallelujaa... Siimeksessä metsän on Savonmaalla Kaupunki täynnä asukkaita Yks' äiti siel' keittelee hernesoppaa Peikkoväelle evääksi vain On vanha, viekas tuo kansa Tosin katoavaa Perinne tuhatvuotinen Peikot jäävät unholaan Aaaaaaa... On vanha, viekas tuo kansa Tosin katoavaa Perinne tuhatvuotinen Peikot jäävät unholaan Synkässä metsässä on Savonmaalla - - - 8) SYNTIINLANKEEMUS Matelija, nainen ja omenapuu Haihtuuko Eevan huolettomuus? Matelija, nainen ja omenapuu Peittyykö vienoin alastomuus? Kielletyn hedelmän voimaa Eeva vastustelee Jos omatunto ei soimaa Rikkoa voi Luojaa vastaan Kauniina paratiisin omenapuu Ihmistä syntiin houkuttelee Käärmeellä kieli paha, kavala suu Valheita muuksi uskottelee Kielletyn hedelmän voimaa Eeva vastustelee Jos omatunto ei soimaa Rikkoa voi Luojaa vastaan Aa... halleluja... Matelija, nainen ja omenapuu Rangaistus jatkuu vuosien taa On tuomittu ihmisen tulevaisuus Synnistä palkaksi kuoleman saa Kielletyn hedelmän voimaa Mahdoton on voittaa Kun omatunto ei soimaa Rikkoa voi Luojaa vastaan Aa... aa... aa... aa... Kielletyn hedelmän voimaa Mahdoton on voittaa Kun omatunto ei soimaa Rikkoa voi Luojaa vastaan Yksin jäi paratiisin omenapuu - - - 9) SATAKUNNAN TANSSI Tuuthan tanssiin mukaan, Satakuntaan Satakunnan tanssit, voit aloittaa Tuuthan tanssiin mukaan, Satakuntaan Tanssia saat mun unelmiin Nyt kuitenkin täällä ollaan Puu on kasvatettu Vain meidän onnemme liitoon Voimme saada tanssien Pellot, puut ja joet ne Satakunnan Kauniisti sointuu luonnon helmaan Mutta tiesitkö sä että kaunistakin Voi olla muilla seuduillakin Nyt kuitenkin täällä ollaan Puu on kasvatettu Vain meidän onnemme liitoon Voimme saada tanssien Aa… Satakuntaa… Tuuthan tanssiin mukaan, Satakuntaan Liitythän tanssiin, raikastavaan Anna nyt jo tunteelle sen valtansa Lähde tanssimaan ja huolet heitä Nyt kuitenkin täällä ollaan Rakkaus kukoistaa Vain meidän onnemme liitoon Voimme saada tanssien Aa… Aa… Aa… Aa… Nyt kuitenkin täällä ollaan Rakkaus kukoistaa Vain meidän onnemme liitoon Voimme saada tanssien Lähde nyt vain matkalle Satakuntaan - - - 10) PRINSSI KAUKAISEN MAAN Ratsain saapui prinssi tuon kaukaisen maan, polullein jäi hän mua katsomaan Uljas niin on prinssi tuon kaukaisen maan, sydäntäin käy hän valloittamaan Kuin padot rinnassain laukeis, tunnen kuuman sykkeen ja kevään lehdet näin aukeis, kukat käy taas kukkimaan Kuulenko jo kutsun mä tuon kaukaisen maan, kysyi hän lempeä kuiskauksessaan Nouse selkään ratsun, maani kanssasi jaan käskyään en mä voi vastustaa Kuin padot rinnassain laukeis, tunnen kuuman sykkeen ja kevään lehdet näin aukeis, kukat käy taas kukkimaan Ah... hallelujah... Usvan takaa näemme tuon kaukaisen maan, entistä en vain voi unohtaa Prinssini hän viipyy ain’ pois matkoillaan, ikävä sydämein pakahduttaa Kuin padot rinnassain laukeis, tunnen oudon kaipuun, ja haavat vanhat näin aukeis, kotiin kutsuu palaamaan Ah... ah... ah... ah... Kuin padot rinnassain laukeis, tunnen oudon kaipuun, ja haavat vanhat näin aukeis, kotiin kutsuu palaamaan Muisto vain on prinssini tuon kaukaisen maan - - - 11) FLORIANNE Miksi rakastuit muhun, Florianne? Silloin särjin pienen sydämen. Piti nähdä surusi, Florianne, sä katsoit, itkit kun kerroin sen, "etten mä sua rakasta, ystävä olen vain". Kasvoillasi näin punaista, ei pokkasi kestänyt lain. Juoksit sä luotani pois, Florianne, kenkiesi kopinan vain kuulin. Rappusilla viimein sut näin, Florianne, itkit ja itkit, itkit sä vain Yritin kanssas puhua, mutta et kuunnellut. Mä selvitin vain asiaa, mutta nyrkillä satutit. Ai-ai-jai-jaii, miten voi noin pieni nyrkki paljon satuttaa-aa, niin paljon, sattui, pyörryn, ai-ai-ai-ai-jai-jai-jai... Huolestuit sä voinnistain, Florianne. kohdistit muutamat katseet muhun. Käännyit sä puoleeni, ah Florianne, tekohengitystä suusta suuhun. Tuota pikaa virkosin, huojentuneet kasvos, myös silmäs, huules näin. Olit siinä hyvin kaunis. Kauniimpi olit mitä muistin, olit aika ihana, tahdoin aikaa päätöksellein. Ja sainkin vain kuiskattua: "Voi tästä tulla jotain, Florianne" - - - 12) IHMISEN PALUU Varhain ylihuomenna tulet kotiin Säteenä korpiin galaktisiin Aavistaa et osaa sä tulevasi Kiitetty olkoon Jeesukseni Sä tunnetko jo sen kiiman Vedon välillämme Oi Neitsyt, avaan sun viitan Yhdistymme autuuteen Rummut sen aistii, Poika tulee kotiin Rakkautta juhlii suo, sammal, puut Taikuutta, hohdokkuutta vailla sotii Ei yllä tänne liekit tai muut Sä tunnetko jo sen kiiman Vedon välillämme Oi Neitsyt, avaan sun viitan Yhdistymme autuuteen Aaa... halleluja... Varhain ylihuomenna tulet kotiin Hääyöksi ehdit luo naisesi Se tiedettiin varhain, et oo enkeli Isälles orja, et kyyn kätyri Sä tunnetko jo sen kiiman Joka meissä paisuu Oi Neitsyt, avaan sun viitan Yhdistymme autuuteen Aaa... aaa... aaa... aaa... Sä tunnetko jo sen kiiman Joka meissä paisuu Oi Neitsyt, avaan sun viitan Yhdistymme autuuteen Koittaahan hetki, jolloin tulet kotiin?